Tammikuu 2015, uusi vuosi vaihtui, uuden alku? Tästä me lähdemme uutta kasvukautta, kevättä kohti. Uuden alku myös siinä kielessä, että ujojen versojen tiimiin änkesi uusi kirjoittaja. Hei minä olen Hanhikki.
Nimi on hauska, minun ja Tuivion mielestä ainakin. Tuivio ja Hanhikki, Hanhikki ja Tuivio, Kuulostaa hauskalta. Todellisuudessa molemmat ovat hyvin oman laatuisiaan puutarhakasveja. Arkisia, mutta takuuvarmoja menestyjiä lähes kaikilla vyöhykkeillä.
Hanhikki näyttää jossain vaiheessa vuotta varpuluudalta, mutta saadessaan lämpöä, aurinkoa ja sateen hellää hoitoa se kukkii vielä kun kaikki muut hetken hurmoksessa kukkineet kevään kasvit ovat jo nuutuneet. Hanhikki kukkii vielä syksyllä viimeisten joukossa. Kukka on vaatimaton, eikä ole todellakaan mikään puutarhan kunigatar. Mutta kasvi on "paksunahkainen", kukka huikean värinen, tässä tapauksessa energinen keltainen. Omana vaatimattomana (?) itsenään se on loppujen lopuksi yksi varmoista selviytyjistä olipa kasvukausi millainen tahansa.
Tässä vaiheessa vuotta ja blogi-ikääni olen vielä varpuluuta, mutta puhkean kyllä kukkaan ihan varmasti. Tapaamisiin.
T. Hanhikki
